Bensarahat

Joosef ja Oljo sijoittuivat viidensiksi Lily's Trottersin raveissa 25.6.2020.

"Tuli sentään bensarahat", Markus kommentoi Oljon toisella puolella Bonnien kimpussa vahingoniloisena. Hän oli huomannut jo viime raveissa, miten kova paikka häviäminen minulle oli ollut.
"Bensarahat sulla on housuissas", äyskäisin hänelle ihan tosissani Oljon kaulan alta ennen kuin ehdin hillitä itseäni. Heti kun se oli lipsahtanut suustani, virnistin nopeasti sen näköisenä kuin se olisi ollut hyväkin heitto.
"Niinhän sitä sanotaan, Joosef", Markus sanoi ripsiään räpytellen ja kuviteltuja pitkiä hiuksiaan olkapäidensä taa huiskien, "että nainen istuu pankin päällä."
"Sä oot kamala."

Gunnar oli jäänyt kotiin. Olin Linnean ja Markuksen kanssa matkassa. Mielialaani piristi tosiaan niiden bensarahojen voittaminen ja suoraan sanoen sekin, että kolmivuotiaiden lähdössä Markus oli painostanut hevostaan ihan liikaa. Sitä en kuitenkaaan kenellekään myöntäisi. Keskityin vain oman hevoseni hännän pintelöimiseen, ja siinä sitä hommaa olikin, koska Oljo huiski kiihkeästi ympäriinsä ja uhkasi jopa potkaista. En osannut päättää, nyppikö minua eniten Gunnarin muualla asuvan lellivauvan Radical One Man Show'n menestys ja sitä Jällivaarassa seuraava lässytys vai se, että ajoin itse vain omaa hevostani, enkä sen takia saanut edes penkkipalkkaa. Ravien pitikin olla minulle harrastus eikä elinkeino, mutta olisihan se nyt kiva saada muutama kymppi rahaa joka hevosesta ja ajaa vaikka kymmentä niin kuin normaalit ihmiset. Vaan eipä minulla ollut niin paljoa nimeä. Eikä tulisi olemaankaan, kun Oljon huikein voitto oli tähän mennessä viidenkympin arvoinen...

"Joosef", Markus sanoi hirveän pitkän hiljaisuuden jälkeen suorastaan sovittelevasti Oljon toiselta puolelta.
"No?" murahdin hevoseni viimeistä kaviota tarkastaen.
"Sun kokemuksella -- älä nyt pillastu -- sun kokemuksella bensarahat nuoren hevosen toisesta oikeasta lähdöstä ei ole huono saavutus oikeasti. Sulla oli ainoa puhdas juoksu meidän sijoittuneista."
"Joo."

Talutin Oljon kuljetuskoppiinsa. Se nosteli päätään, mutta yritin olla kiinnittämättä sen temppuiluun liikaa huomiota. Teki mieli sanoa Markukselle, että lopettaisi lässyttämisen, mutta ei hänelle voinut sellaista sanoa. Markus oli kovempi äyskimään kuin minä. Se siinä kai niin ärsyttikin, kun hän otti niin isovelimäisen roolin. Samalla se oli ihan liikuttavaa. Kunhan saisin pehmistä ja rauhoittuisin ensin.