Nuorten hevosten viikonloppu

Vaikka Holger luulee voivansa kieltää Rositaa, Rosita ja Hasse olivat silti Storywoodsin nuorten hevosten viikonlopulla 30.10.-1.11.2020.

"Sinne mä en ainakaan anna sun lähteä", Holger oli ilmoittanut Ramona anovasti minua käsipuolessaan tuijottaen, kun olin viimeisimmän kerran heiltä kylästä lähtiessäni ilmoittanut meneväni Hassen kanssa viikonlopuksi Storywoodsiin.
"Harmi, että sä et päätä mun elämästä ja mun hevosesta", olin sanonut kättäni huiskauttaen ja lampsin autolle. Oikeasti olisi tehnyt mieli haistatella.
"On se meidänkin hevonen!" Holger oli huutanut, vaikka Hasse ei millään tavalla ollut heidän hevosensa. Ramonan kyllä, mutta ei Holgerin. "Sä sitä paitsi edustat siellä koko sukua!" Holger oli kehdannut vielä jatkaa, vaikka en kyllä ole mitään sukua hänelle, luojan kiitos. "Sä et osaa pukeutua niin kuin tasokkaan naisen kuuluu! Laita paita päälle Rosita!"
Sen jälkeen olin todella haistatellut auton ikkunasta ja Ramonan silmät olivat pyöristyneet portailla.

Niin asia oli sitten päätetty. Olin lähtenyt Storywoodsiin, eikä Holger mahtanut sille yhtään mitään. Ja hyvä, että tuli lähdettyä. Nuorten hevosten viikonlopun puuha ja vinkit tulivat tarpeeseen. Hasse ei ole mikään kouluratsu nimittäin, vaan on kunnostautunut ratsujousiammunnassa, mutta kouluratsuna minä sen piruuttani ilmoitin.

Kaikki kouluratsut osallistuivat koulurataharjoituksiin. Mekin menimme Hassen kanssa niihin hyvällä mielellä omalla vuorollamme. Tai siis Hasse meni melko nukkuvalla mielellä, mutta niinhän se aina. Parempi rento ja rauhallinen hevonen kuin jokin ääliö ja vauhko hevonen, vaikka toki Holgerin soisin käsittelevän vain vauhkoja hevosia. Hasse kuitenkin suoritti niin tasaisesti tehtäviään, että yllätyin! Enhän minä ollut kuin muutaman kerran sen kanssa ratsastanut kokonaisen radan läpi! Aina meillä oli suuria suunnitelmia siitä, miten alkaisin treenata sillä. Kuitenkin aina, kun olin edellisenä iltana suunnitellut ryhtiliikkeen, seuraavana päivänä ilma oli niin ihana tai tuuleni muusta syystä niin hyvä, että maastot ihan huusivat meitä laukkaamaan täysillä. Ja aina me vastasimme kutsuun.

Radan keskivaiheilla meillä oli ongelmia siirtymisissä ja muutenkin laukassa. Hasse nyt ei muutenkaan askella kuin puoliverinen, mutta jotenkin en saanut siitä irti samaa intoa kuin sen laukatessa jousiammuntaradan vartta. Koko ajan korvissani kaikuin Holgerin äänellä, että kyllä hevoshommat ovat miesten lajeja, ja kouluratsastus vieläpä valkolaisten laji. Kirosin hiljaa ja näytin Holgerille henkistä keskisormea. Näkisipä vain. Minä en ikinä ehtisi olla yhtä hyvä kuin valkolaismiehet kouluradalla, mutta tottavie tulisi vielä joku minunlaiseni nainen, joka ei tyytyisi olemaan yhtä hyvä, vaan olisi parempi. Vaikka sitten minun tyttäreni. Siis siinä tapauksessa, että äiti olisi oikeassa kun sanoi, että kyllä jokaisen naisen mieli aina lopulta muuttuu.

Suuttumukseni taisi kuitenkin saada puhtia Hachimiin. Sen liikettä ei puoliverisiin verrattu, mutta omaan itseensä ja aikaisempaan kokemukseemme verrattuna se alkoi marssia kuin sotilas. Tuhahdin nenäni kautta ylimielisesti, vaikka kukaan ei ollut kuulemassa. Sitten minun oli liennyttävä ja hymyiltävä. Minun Hasseni. Minun koukkukaulainen, puuhevosmainen Hasseni meni niin hyvin kuin ikinä osasi ja ihan minua varten. Mami on ylpeä!

Koulurataharjoituksen jälkeen olin täynnä tarmoa. En malttanut edes harjata ja loimittaa Hassea ihan kokonaan valmiiksi ennen kuin aloin googlata koulukisoja kännykälläni. Mitä sitä suotta harjoittelemaan, jos ei ollut kisoja asettamassa määräpäivää? Siinä tapauksessa karauttaisimme taas auringonlaskuun, tai no, ainakin Kirstanperän metsiin.

*

Koulurataharjoituksen kommentti (Minni, Storywoods):

Hachim (64,444 %) HeB:0 2009

Ratsukkoa oli tullut nähtyä joskus kisoissa, joten olikin mielenkiintoista päästä seuraamaan ratsukon menoa hieman lähempää. Hachimista näki sen saapuessa maneesiin että se ei ollut ihan täysin rento, mutta silti sen liike oli yllättävän irtonaista ja rentoa, mikä kieli siitä että nuoresta iästään huolimatta ratsu oli tottunut erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin.

Lävistäjällä tapahtuneessa käyntiin siirtymisessä huomasi miten Hachim jännittyi ja nosti hieman päätään sen merkkinä, mutta silti se suoritti tehtävän ja rata jatkui siitä silti sulavan näköisesti. Hachimin laukka oli alkuun hieman ponnetonta, mutta ei silti laahaavaa, mutta laukkatehtävien edetessä Hachimin laukka muuttui voimakkaammaksi ja liike hieman enemmän ylöspäin suuntautuvaksi.

Ratsukon suoritus oli tasapainoinen ja siitä näki että ratsukolla olisi mahdollisuus päästä vielä pitkälle.