Mulle ja Faythelle ei ryppyillä

Ruska Svart kertoo

Riitta ja ISKÄ sanoi, että MÄ saan kilpailla Faythella, koska MÄ oon jo todella taitava ja iso. Sitä paitsi mä oon ratsastanut Faythella jo jotain viis vuotta, niin se on tuttu ja kyllä mä muutenkin osaan. Mä oon muutenkin jo ykstoista, ja iskä jankutti aina, että mä saan aloittaa kun oon kymmenen.

Mutta enivei. Iskä luuli, että me aloitetaan jotenkin kevyesti jossain ratsastuskoulun kisoissa, mutta todellakaan en oo aloittamassa missään höpönhöpön-leikkikisoissa. Mä oon hypännytkin Faythella jotain miljardi kertaa enemmän kun iskä edes tietää, joten mä päätin tulla tänne Kultasaaren kartanolle kuulkaa kansainvälisiin kisoihin. Meen nyt ihan justiinsa kenttää, mut oon täällä koko viikon ja meen koulua ja esteitäki samalla. Kyllä Faythe jaksaa, ja muutenkin se on tasan paras poni ainakin Riitan omista, niin varmaan me voitetaankin kaikki.

Iskä ja Riitta ei olis silleen antanu lupaa lähtee tänne, mutta mä tiesin kyllä heti kuinka mä saan luvan: kysymällä äidiltä. Äidillä on syyllinen olo, kun se on koko kesän laukannu jalkkispeleissä ja reeneissä. Mä olin muka surullinen siitä niin mä saan ihan mitä vaan. Iskä sit taas ei ikinä uskalla sanoa ei, jos äiti on jo antanu luvan. Edes Riitta ei uskalla sanoa mitään, jos meidän äiti päättää jotain, koska meidän äidille ei ryppyillä.

Eikä mulle ja Faythelle. Meillekään ei ryppyillä. Olkoon niin aikusten kisat kun tahtoo, niin me tasan pärjätään täällä. Ja sit kun mä oon vielä isompi, mä meen myös Power Jumppiin Faythella ja voitan kaikki. Ja se on pikkusen vielä isompi kisa, niin että melkeen on jo kiirekin mennä niihin kansainvälisiin. Sitä paitsi mua ei jännitä nytkään yhtään, vaikka iskä kyselee tossa koko ajan.