Ylpeä isä

 "Mitä virnuilet?"

En vastannut Markukselle mitään. Hymyilin vain leveämmin ja aloin aukoa hakoja trailerin perästä. Kaikki oli niin ihanasti. Aurinkokin paistoi. Edes se ei kauheasti ärsyttänyt, kun Markus kiirehti iskemään isot käpälänsä pääni yläpuolelle trailerin perään, kun olin ramppia laskemassa: hän, höppänä, luuli että olen liian heikko yhden rampin laskemiseen.

Rampin toisella puolella pilkisti tuleva ravikuningas, tai siis sen takapuoli. Halusin hyökätä pienen hevoseni kimppuun niin kuin leijona ja roikkua sen takapuolessa ihan vain haliakseni, kun muualle en olisi yltänyt, mutta se olisi toki säikähtänyt sitä. Niinpä kiersin vain ylpeänä etuovelle. Tunsin Markuksen seuraavan menoani, mutta hän ei sanonut enää mitään.

Oljo peruutti trailerista korvat luimussa ja naama nurinpäin. Se lientyi hieman, kun silitin sen harjajouhet pois sen silmiltä. Sitten asettelin sen tallipihalle Markuksen eteen niin kuin hän olisi rakennetuomari.

Unia Trottersin ravit

"Hyvät naiset ja herrat", sanoin Markukselle. "Tässä näette hevosen, joka juoksee alle kakskyt aikoja!"

Vaikka Oljon Unia Trottersissa juoksema uusi ennätys ei tosiaankaan ollut monta starttia kokeneelle kaksivuotiaalle mikään ihmeteko, Markus parahti asianmukaisen yllättyneen äänen ja vei nyrkkinsä suunsa eteen. Se oli puoliksi näyteltyä, mutta niin sen kuuluikin olla. Kun hän pudisti hitaasti päätään ja taputti kiihkeästi kuin liikuttavan taide-elämyksen jälkeen, kumarsin hieman, vaikka Oljo potkaisikin taaksepäin.

"Oliko kovia nimiä?" Markus kysyi vielä vakavissaan ja tuli rapsuttamaan Oljon kaulaa jutellessaan.
"Oli Ninitran parivuotiaita, mutta molemmat jäi taa. Sit ei oikein muita meidän lähdössä."
"No miten se sit juoksi niin hyvin? Jos ei ollu muiden imussa?"
"Siis ei se missää piikkipaikalla menny! Se oli vasta viides. Ne meni tällä kertaa kaikki ihan superlujaa. Et kyllä siinä vetoapua oli."
"Kerro kaikki."

Ja minä kerroin, kun joku, ihan kuka tahansa, halusi kuulla juttujani Oljosta. Kävelimme kaikki kolme vieretysten hakaan, kun puhuin, miten olin jäänyt Oljon kanssa pussiin heti alussa minulle tuntemattoman tallin kahden hevosten taa. Päästin Oljon hakaan ja keskeytin puheeni pussista pelastumisesta vain siksi aikaa, kun suukotin hevostani poskelle. Matkalla trailerille kuvailin, miten Oljo oli lähtenyt niin lujaa ulkorataa, että oli tehnyt mieli hidastaa, mutta olin pelännyt sen menevän ainakin siinä tapauksessa hapoille. Traileria tyhjätessämme jaarittelin pitkään siitä hienosta tunteesta, kun hetken tosiaan juoksimme kuolemanpaikalla ja Oljolla oli niin paljon virtaa, että melkein jo uskoin sen päästävän ohitse vielä loppusuoralla. Istuin autoon ja ennen kuin ajoin trailerin pois pihasta, huutelin vielä ikkunasta, miten Oljo oli sitten hyytynyt loppusuoralla ja päästänyt muut ohi.

Markus nauroi. "Jätkä puhu just kolkyt minsaa alle kolmen minuutin juoksusta", hän pilkkasi.
"Jätkä viivytteli just kolkyt minsaa mun kaa kymmenen minsan työssä", kuittasin takaisin. "Sun pitää oikeasti saada tyttöystävä."
"Mulla on!" Markus yritti huutaa perääni, mutta olin niin kuin en olisi kuullut.