Mä ja Faythe oltiin Riitan kaa kisois

Minä olen Ruska ja olen jo käytännössä aikuinen. Ainakin olen niin aikuinen, että menin Faythen kanssa kisoihin ILMAN ISKÄÄ, ja vain Riitta oli mukana. Ja sain tällaisen ruusukkeenkin sieltä. Ja kisasin ihan aikuisten luokassa, kun kerran iskä ei ollut siinä mankumassa, että lasten luokkaan pitäisi mennä. Riitta tietää, että kyllä minä ja Faythe osataan, ja että sen tarvii auttaa meitä vain ilmoittautumishommissa ja sellaisissa ja vähäsen kulkemisessa kun en osaa mennä julkisilla vielä hotellista. Enkä uskalla nukkua yksin hotellihuoneessakaan ihan vielä. 

Kun Riitta oli mukana, ei pelottanut yhtään olla isoissa kisoissa. Faythekin oli niin kuin enkeli, eikä se yrittänyt yhtään purra minua, vaan Riittaa vain, ja sitähän se aina yrittää purra. Laitoin sille itse satulan ja suitset, ja sitten join pillimehua, jonka Riitta antoi. Niin kuin muutkin ihan oikeat kilparatsastajat, menin ihan itse lämmittelemäänkin Faythen, ja Riitta katsoi vain aidan takaa ja näytti peukkua välillä. Kerran se sanoi, että reippaampaa ravia, että ei tänne olla löntystämään tultu. 

Sitten me mentiin helppo C. Meinasin unohtaa tervehtiä tuomaria, kun ihan vähäsen jännitti kuitenkin. Faythe onneksi muistutti. Se ei heti lähtenyt liikkeelle kun käskin, niin muistin siitä nimittäin. Mutta sen jälkeen meni tosi hyvin. Faythe on niin kiltti poni. Se ei tällä kertaa edes pukitellut yhtään. 

Tiesin koko ajan, että Riitta on katsomossa. En kuitenkaan uskaltanut katsoa sitä yhtään kertaa, mutta helpotti tietää, että siellä se kuitenkin on. Piti keskittyä kovasti, että muistan tehdä kaikki kouluratsastusjutskat, ja jos olisin katsonut Riittaa, olisin varmaan unohtanut jonkun pysähdyksen. Mutta muistin kaikki ja Faythe tällä kertaa suostui tekemään kaikki. 

Luokan jäkeen ehdin vähäsen aikaa pussailemaan Faythea, ja sitten iskä soitti Riitalle ja minun piti puhua sille ja kuunnella sen tyhmiä vanhojen ihmisten juttuja. Se kyseli kaikkea tyhmää, niin kuin että menikö hyvin ja oliko Faythe kiltisti. No tietenkin meni hyvin, ja ainahan Faythe on kiltisti! Ihmeellisiä kysymyksiä! Sitten Riitta sanoi, että nyt pitää Ruska äkkiä lopettaa puhelu, kun meidän pitää Faythen kanssa hakea meidän ruusuke! Koska me saatiin ruusuke! Kun me ollaan niin hyviä!

Me voitettiin Faythen kaa kaikki Provandolla

Tiedättekö mitä mieltä iskä on. No väärää mieltä. Se on sitä mieltä, että mä ja Faythe ollaan niin pieniä, ettei me saada tehdä yhtään mitään. Me saadaan esimerkiksi mennä maastoon vain jos iskä on mukana. En saa mennä edes kaverin kanssa, koska iskä luulee, että Faythe on paha poni. Faythe on kuitenkin maailman kiltein poni, eikä se yrittänyt tänäänkään kertaakaan purra, paitsi Riittaa se yritti vähän purra. 

Riitta kuitenkin sanoi iskälle yksi päivä, että haloo iskä. Tai ei se sitä iskäksi sanonut, koska ei se ole sen iskä. Mutta se sanoi että haloo, Ruska on jo vaikka kuinka iso, ja Ruskan (eli MUN) pitäisi siksi päästä ihan yksin kisoihin. Tai no, ei se kyllä sanonut että ihan yksin, mutta Riitan kanssa ilman iskää kuitenkin. Iskä meni ihan punaiseksi poskista ja tuhisi ja möhisi siinä, että kai se sitten pitää päästää, ja niin minä pääsin tänään ekaa kertaa ILMAN ISKÄÄ Riitan kanssa Provandoon kun siellä oli estekisat. 

Menin siellä Faythella 40 sentin radan. En ole koskaan hypännyt millään ponilla korkeampia, mutta Faythella olisin uskaltanut vaikka sellaisia 160-senttisiä, joita iskä muka nuorena meni vaikkei enää uskalla. Faythe on kuitenkin aika pieni, niin ettei se jaksa hypätä korkeampia, joten me mentiin sitten noita 40-senttisiä. Riitta huusi kentän laidalta HYVÄ RUSKA kun menin ohitse, ja tuuletti kun tulin Faythen kanssa pois. Ja minäkin tuuletin, koska oli ihan tosi kivaa hypätä monta estettä eikä vain kahta niin kuin Riitan ratsastuskoululla aina! Faythe pärski ja siinä se sitten yritti purra Riittaa kun Riitta otti sitä ohjasta kiinni että saan tulla alas. Riitta ei kuitenkaan suuttunut Faythelle, kun menin niiden väliin seisomaan ja levitin kädet. Olen kuullut, että joskus aikuiset lyövät poneja, mutta minun Faytheani ei lyö kukaan, ei edes Riitta, vaikka se on sen omistaja. 

Mutta me voitettiin se koko luokka Faythen kanssa. Meidän piti hakea ruusuke, ja en oikein tiennyt kuinka. Olisin halunnut, että Riitta tulee siihen taluttamaan, mutta Riitta sanoi, ettei varmana tule, kun ei se hänen ruusukkeensa ollut. Vähän meinasin, että en sitten hae sitä ruusuketta, kun en uskalla, mutta sitten en olisi saanut sitä kotiin ja näyttää iskälle. Niin että lopuksi hain. Eikä se ollut kovin kamalaa, kun kerran Faythekin sai tulla hakemaan. Sanoin sille palkintojenjakotädille, että älä koske Faytheen kun se on villihevonen ja puree kaikkia paitsi minua, mutta ei se uskonut, niin että Faythe sitten melkein puri sitäkin. Ehdin nippa nappa vetää sen pään sivuun ohjasta onneksi.