Mä ja Faythe ollaan saatu kilpailla ainakin ihan sikamonta kertaa, koska mä oon ihan sairaan hyvä ratsastaja ja Riitta ja iskä sanoi että me saadaan. 14.7. me oltiin esim. Rihtniemessä ja tietenkin me sijoituttiin, koska ollaanhan me niin hyviä. Me oltiin neljänsiä, eikä pudotettu yhtään puomia tietenkään. Mä olisin voinut tietenkin mennä vaikka 160-senttisiä esteitä, mutta iskä ja Riitta sanoi että mä meen 60-senttisiä tai en mee ollenkaan, joten me mentiin 60-senttisiä. Vaikka oon mä hypänny isompiakin. Oonpa! Oon monta kertaa! No ainakin Faythe on hypänny 80-senttisiä ja ne on ihan tosi isoja: mä näin kun isot tytöt hyppäs sillä kesäleirillä.
Faythe oli tietenki koko kisan kaikkein paras hevonen ja koko Suomen paras muutenki. Siellä oli muitakin hevosia ja jotain ratsastajia, joiden kaa iskä jutteli jotain ihan sikakauan ja me jouduttiin odottamaan. Sanoi se kaikkien nimetkin mulle, mutta mitä mä jollain Malmilan tädillä, Flockhartin tädillä tai Seljavaaran sedällä teen, kun oli kerran sovittu, että mennään jätskille paluumatkalla? Iskä vaan jankutti, että se on ennen paljon kilpaillu niitä vastaan ja niitä on hauska nähdä, mutta ei se oo kyllä mun syy eikä mun pitäis joutua kärsimään siitä. Ainoa kiva ketä siellä oli, oli Kozlovin setä, kerta mä oon valmentanu sen poikakaveria ja se on sen takia niin hyvä ratsastaja kun mä oon sen valmentaja. Mä menin kysymään siltä että ostaako se mulle jätskin kun iskä vaan puhui ja puhui Käkiharjun sedän kaa jostain hevosista, mutta ei se kerjenny ostaa kun just sillon iskä oli muka valmis ja otti mua olkapäästä kiinni ja sanoi ettet kerjää Niklakselta yhtään mitään siellä.
Iskä sit osti mulle jätskiä ja me mentiin Riitan tyä. Siellä mä talutin Faythen itte trailerista pois ja iskä vähäsen katto ettei se putoa rampilta. Oli ihan hirvee väsy, mutta Riitta sanoi, että jos on tarpeeks vanha ja viisas kilpailemaan hevosella, on tarpeeks vanha ja viisas hoitamaan sen valmiiksi ennen kun menee itte kotia nukkumaan. Niin mä sit harjasin Faythen, kun Riitta kyseli iskältä kaikkea tylsää ja ne puhui taas sata vuotta niistä sedistä ja tädeistä. Mutta se ei ollu niin tylsää kun siellä kisapaikalla, kun Riittan työnä mä tiedän missä on hevosten herkut niin mä syötin Faythelle vähä kaikkea. Riitta sanoo aina et sillä on onneksi rautamaha. Oikeesti sillä on kyllä ihan tavallinen hevosmaha.
Toivottavasti ens kerran kun me kisataan, niin iskä ei tuu. Tai ainakaan Malmilan täti, Flockhartin täti ja Seljavaaran setä ei tuu eikä varsinkaan Käkiharjun setä ettei iskä muhi siellä sitte yöhön asti.
